PENTTI "BABY BOY" VARHAMA
ETUSIVU URA JA BÄNDIT LEVYT KEIKAT KITARAT LINKIT

Pentti Varhama syntyi Helsingissä loppuvuonna 1951. Varhaman perhe muutti Lahteen pojan ollessa kaksivuotias. Pentti sai ensimmäisen kitaransa vuonna 1967 ja innoittajana toimi tuolloin mm. brittiblues edustajanaan John Mayall. Nopeasti alkoivat isoveljen Muddy Waters ja Howlin’ Wolf levyt pyöriä enenevässä määrin levylautasella. Sitten Varhama tutustui akustiseen countrybluesiin ja kyseisen tyylin vimmattu treenaaminen alkoi. Innoittajina toimivat mm. Son House, Robert Johnson ja Charlie Patton. Baby Boy Varhamasta tulikin yksi maamme ensimmäisiä countrybluestaitajia.

Ensimmäiset bändit

Lyseolainen Varhama soitteli koulukavereidensa kanssa mitä erilaisimmissa bändeissä lähinnä rock’n’rollia ja rhythm & bluesia ajan hengen mukaan ja välillä keikkakuntoa testattiin koulujen konvissa. Varhama liittoutui v. 1969 ex-The Lords/Tinkle –miehen Juhani ”Pappa” Kalliomaan ja Tuomo Piipposen kanssa. Bändi teki keikan pari nimellä Oracle. Samoja aikoja Vesa Lattusen kanssa oli bändihommaa ja ohjelmistoon tuli enemmän ”oikeaa” bluesia ja Vesan taholta vastaavasti Dylania. Kaksikko soitti mm. legendaarisella Rautakamarilla. Varhama alkoi tehdä lisääntyvässä määrin soolokeikkoja ja kuinka ollakaan, lähinnä akustista countrybluesia ja taitelijanimi Baby Boy Varhama vakiintui.

Turussa järjestettiin vuonna ’70 taidetapahtuma, jonka puuhamies oli Pekka Gronow. Tilaisuudessa esiintyivät Poutiaisen veljesten Fire Blues, Baby Boy Varhama ja legendaariset John Littlejohn & Eddie Boyd, ja tapahtuma nauhoitettiin televisiolle. Varhamalle järjestyi muitakin mielenkiintoisia keikkoja mm. Vanhalle Ylioppilastalolle, jossa mies lämmitteli mm. jo äsken mainittuja Littlejohnia ja Boydia, sekä Eddie Burnsia.

Vuonna 1971 armeijan harmaat tulivat Pentille tutuiksi. Päästyään intistä Pentti teki sekalaisia töitä ja soitteli viikonloppuisin Kari Raution tanssibändissä ja soolona bluesia.

Seuraavana vuonna Baby Boy Varhama levytti Ep -levyn, jonka Finnish Blues Society julkaisi. Kuudesta omasta biisistä kolme on akustista Varhamaa soolona ja kääntöpuolen kolme sähköistä bändibluesia. Soittokavereina studiossa häärivät lahtelaiset Esa ”Palsa” Lahti bassossa ja Pekka Sormunen kannuissa eli silloisen Raution yhtyeen rytmiryhmä.

Keski-Suomesta käsin…

Vuonna 1973 Varhama lähti Jyväskylään opiskelemaan historiaa. Pentti tutustui kemiläiseen kitaristi Heikki Ansaan ja pian löytyi myös yhteinen sävel. Jossain vaiheessa heidän duonsa muuttui kolmikoksi, kun vanha tuttu Lahdesta, Jarski Poutiainen liittyi keikoille mukaan. Pentti Varhama teki lisäksi Jyväskylä - Äänekoski - Suolahti akselilla välillä viikonloppuisin myös perinteisiä tanssikeikkoja rahoittaakseen opiskelujaan. 1977

Varhama-Ansa-Puotiainen aktivoitui uudestaan kahden keikan ajaksi vuonna 2003. Mukana olivat harpisti Ismo Haavisto ja toisella kerralla Pekka Partanen rummuissa, toisella ”Kuja” Salmi. Tästä vahvasti countrybluesia veivaavasta ”reunionista” sai alkunsa mitä mainioin Baby Boy Varhama & The Jinx.

Baby Boy Varhama kiinnostui jazzista ja bluesmiehen mielessä kyti ajatus kasata reilusti jatsahtava bluesbändi. Hengenheimolainen löytyi jyväskyläläisestä Juha Kaltialasta ja kun mukaan tulivat Juha Saksa ja Hannu Lehtoranta, oli bändi kasassa; Baby Boy Varhama & Blue Drag. Ryhmän ensimmäinen keikka oli Jyväskylän Yliopistolla vuonna 1978. Miehistö vaihtui sittemmin vuosien saatossa, mutta musiikillinen johtoajatus pysyi vakaana: ei kolmen soinnun ränttätänttää, mutta toinen jalka silti bluesin kamaralla – Leroy Carrista ja Blind Willie Johnsonista Miles Davisiin ja John Coltraneen.

Vuonna ’84 liittyi bändiin lahtelainen puhaltaja, Martti Peippo ja hän oli mukana yhtyeen ensimmäisellä cd:llä Blues In My Heart. Peipon tilalle sittemmin tuli tenorisaksofoniin Markku Rinta-Pollari. Muut Blue Drag -veikot levyllä ovat: Baby Boy Varhama (laulu, kitara), Matti Laukkanen (piano), Pekka Törmänen (basso) ja Raimo Väyrynen (rummut). Yhtyeen toinen cd-levy Don’t Be On The Outside julkaistiin vuonna 2000.

Blue Drag hiljeni Laukkasen erottua ryhmästä, mutta bändin henki jäi pihisemään

Paluu Lahteen, Suomen Chicagoon

Blue Drag –yhtye piti Jyväskylää tukikohtanaan, mutta historian opettajaksi valmistuttuaan Varhama joutui muuttamaan useasti työnsä perässä. Vuonna 1983 mies sai töitä Orimattilasta ja asettui takaisin Lahteen. 1979

Varhaman seuraava merkittävä musiikillinen yhteistyökumppani oli Pepe Ahlqvist. Pepellä oli duo Kalle Jämsenin kanssa, mutta vuodesta ’84 lähtien soittokaveriksi vakiintui Baby Boy Varhama ja kaksikon kiireisintä aikaa olivat vuodet ’86-’87. Akustista bluesia kitaralla ja huuliharpulla. Miehet kehittivät kouluihin suunnatun ”bluesopetuspaketin” – Pentin hiihtolomien aikaan kaverukset esiintyivät päivisin koulujen oppilaille eri puolella Suomea ja iltaisin bluesia veivattiin paikallisissa kuppiloissa. Baby Boy Varhama, lehtori ja blueslaulaja, auttoi kuulemma kummasti noiden päiväkeikkojen myyntiä. Täytyypä ”herroille” hattua nostaa, sillä mitä mainioin tapa tuoda bluesia tunnetuksi junioreille – oikeaa bluesin lähetystyötä!

Lahti Big Band oli seuraava kiinnitys, jossa Pentti Varhama toimikin useamman vuoden orkesterin vakituisena solistina. Näihin aikoihin Lahti Big Band esitti kolmen setin ohjelmiston jatsipohjaista bigbandbluesia. Sittemmin orkesterinjohtaja Martti Peippo luotsasi ohjelmistoa yhä swinginpään suuntaan ja 90- luvun alussa Pentti jäi pois. 1986

Varhama soitteli joskus vuoden ’88 tienoilla Järvisen Topin kanssa (Lahti Big Bandin kitaristi) akustista jazzkitarameininkiä. Mukaan tuli basisti Harri Keinonen, jonka korvasi pian Pekka Törmänen. Trio hahmottui jo oikeaksi bändiksi, kun Pentti ja Topi ryhtyivät soittamaan puoliakustisia kitaroita, Ako Kiiski tarttui bassoon ja Mikko Järvinen rumpukapuloihin. Mutta projekti hiipui jo 90 –luvulle tultaessa.

Bluesrockia – The Baby Boy Varhama Blues Band

Varhama suunnitteli kahdeksankymmentäluvun puolessa välin sähköistä blues-rockbändiä, joka soittaisi valtaosin hänen omia sävellyksiään – niitä oli vuosien varrella kertynyt pöytälaatikkoon. Sopivat miehet löytyivät joskus 80/90 –luvun taitteessa ja homma polkaistiin käyntiinkin, vaan lyhytaikaiseksi jäi Blues Business. Bassoa siinä soitti Jarski Poutiainen, rummuissa oli Hanski Rontu, koskettimissa Jari Puheloinen ja perkussioista vastasi Timo Ronkainen; Baby Boy lauloi ja soitti kitaraa. Vaikka homma tyrehtyi, jäi kaipaus yhtyeen konseptista. 1989
Asia tuli sopivasti esille vuonna ’98, jolloin Jarski Poutiainen ja Jaska Heinonen kysyivät, olisiko Varhamalla jemmassa J. Leinon bändille sopivia bluesbiisejä. Niinpä Pentti kasasi itseään nuoremmista, entisistä Tiirismaan koulun oppilaista (k.o. koulussa Varhama toimi historian opettajana 22 vuotta ja oli kuulemani mukaan pidetty opettaja) yhtyeen, jolla aikoi äänittää vain demobiisit Leinon bändin kuultavaksi. Ryhmittymän bändikemia toimi loistavasti, ja niinpä konklaavi oli toiminnassa neljätoista vuotta nimellä The Baby Boy Varhama Blues Band. Rumpuja soitti Matias Partanen, bassossa oli Esa Korja, kitaroissa Baby Boy ja Daniel Harkin (jonka loppuvaiheessa korvasi Atte Härkönen) ja lyömäsoittimissa Lari Hermanni Lius.Tämä Blues Band antoi Penalle mahdollisuuden soittaa omaa tuotantoa ja bändin soittajat ovat ydinryhmänä levyillä Lahti Blue, The Year Of The Blues ja Work And Love, Love And Work. Vuoteen 2012 tultaessa Pena huomasi, että biisisuoni alkoi ehtyä, kaksi bändin alkuperäisjäsentä oli muuttanut pois Lahdesta ja keikkojakin oli nihkeästi. Niinpä oli aika, kuten sanonta kuuluu, "siirtää tämä bändi telakalle".

Baby Boy Varhama & Misc. Co.

BABY BOY VARHAMA & MISC. Co. sai alkunsa kesällä 1994. Silloin Pentti Varhama soitteli yhdessä Jari Ojalaisen (ex –Pallosalama) kanssa varhaisjatsia ja countrybluesia, sekä muutakin perinteistä amerikkalaista musaa. Miehet huomasivat, että homma tarvitsee bassoa tai ennemminkin tuubaa ja pestin sai Petri Keskitalo (myöhemmin mm. Helsingin Kaupunginorkesterissa). Seuraavaksi ryhmään etsittiin pasunisti, Petri Juutilainen (silloin Helsingin Poliisisoittokunta). Kokoonpano vakiintui viisi miehiseksi v. ’99, jolloin mukaan tuli viulisti Antti Heerman.

1992

Baby Boy Varhama & Misc. Co. oli kerta kaikkiaan loistava kombinaatio ja perinteinen amerikkalainen musiikki sai vaikuttavaa tulkintaa – junamies Jimmie Rogersista aina Ellingtonin ja Armstrongin kautta Taj Mahaliin. Mikä parasta, yhtye kykeni tekemään esittämistään ”klassikoista” ihan oma soundisen kokonaisuuden, joka svengasi ja sai meikäläisen hyvälle tuulelle. Konsepti on onnistuneesti taltioitu myös cd:lle Swing That Music! (2003), johon kannattaa tutustua! Bändi kuivui kasaan keikkojen puutteessa vuonna 2007. Se on sääli, sillä ryhmällä olisi ollut musiikillisesti paljon annettavaa.

Gospelia ja jazzia feat. Miikka Kallio

Pentti Varhama ja Miikka Kallio aloittivat yhteistyönsä 2000-luvun taitteessa. Alussa oli vain kaksi miestä, laulu ja piano. Riisuttua, mutta vaikuttavaa hengenravintoa myös musiikillisesti. Ohjelmisto koostui harkitusti valikoiduista jazzstandardeista, spirituaaleista ja gospelbiiseistä. Vähitellen mukaan tulivat basisti ja rumpali ja ohjelmisto eriytyi kahteen suuntaan: toisaalta Baby Boy akustisen pianotrion (piano, kontrabasso, rummut) säestämänä laulamassa jazzillisesti sovitettua afrikkalais-amerikkalaista hengellistä musiikkia, toisaalta Baby Boy ja sama trio, mutta Miikka vaihtoi sähköiseen keyboardiin. Proggis käsitti groovepohjaista souljazzia tämän genren bluesia unohtamatta, tanssillisempaankin makuun. THE MIIKKA KALLIO TRIOn koostumus bändiliideri/pianistin lisäksi oli basisti Esa Korja ja rumpali Lari Hermanni Lius. Perinteistä gospel-ohjelmistoa Pentti on esittänyt myös Lahden gospelkuoron solistina.

"Lahti Blue"-projekti poikii levytyksiä

Baby Boy Varhama kasasi kesällä 2003 Lahti Blue -nimisen projektin Lahden Jazztorille yhtä päiväkeikkaa varten. Punaisena lankana toimi laaja-alainen musiikillinen kokonaisuus eri vivahtein - ohjelmisto sisälsi bluesin monia variaatioita sekä gospelia - ja toteutus tehtiin lavalla useiden eri paikallisten musikanttien kanssa, jotka mies oli kutsunut mukaansa. Homma toimi, yleisö piti kokemastaan ja kaikilla osallistujilla oli hyvä meininki keskenään, joten konsepti jäi elämään Varhaman mieleen.

Idean jalostuttua ilmestyi alkuvuodesta 2005 cd -levy, joka kantoi myös nimeä "Lahti Blue". Perusrungon muodosti jälleen toimivaksi havaittu THE BABY BOY VARHAMA BLUES BAND kera konsertista tutuin vierailijoin (Johanna Aarnio, Ismo Haavisto, Aapo Halonen, Pekka Haukijärvi, Miikka Kallio, Jarkko Kiiski, Kimmo Parviainen ja Marjaana Turunen). Levyn kymmenestä biisistä puolet on Pentti Varhaman omatuotantoa; lainatkaan eivät niitä kalutuimpia klassikoita. Onnistunut ja mukavan vastaanoton saanut äänite alleviivaa alkuperäisen kattauksen monipuolisuutta olematta tallenteenakaan kiusallinen sillisalaatti.

Marraskuussa 2007 ilmestyi hyväksi havaitulla metodilla toteutettu "The Year Of The Blues", joka on vahva näyttö Varhaman lauluntekotaidoista ja tyylitajusta sekä yleensäkin lahtelaisesta bluesosaamisesta. Mies on ystävineen onnistunut tekemään monipuolisen, parasta afrikkalais-amerikkalaista perinnettä kunnioittavan kokonaisuuden, joka on ehdottomasti tätä päivää vahvasti omalla materiaalilla. Maestroa säestävät luottobändeinä niin THE BABY BOY VARHAMA BLUES BAND kuin MIIKKA KALLIO TRIOkin. Vierailijoina kappaleiden soittajaluetteloissa mainitaan Kimmo "Kippari" Parviainen, Ismo Haavisto, Panu Savolainen, Marle Mikkola, Maria Byman, Erika Heikkilä ja Ida Ilmola. Ilmiselvästi kesä- ja heinäkuussa Orimattila-instituutin studiolla on vallinnut poikkeuksellisen hyvä ja rento meininki, jonka Sami Järvinen on onnistunut vieläpä tallentamaan äänitteen urille. Blues of the year! Suosittelen!

Baby Boy Varhama julkaisi soolotrilogiansa kokonaiseksi täydentävän Work And Love, Love And Work -albumin joulukuussa 2012. Se sisältää omien kappaleiden ohella pari lainaa tuorein sovituksin. Studiossa oli tuttuun tapaan soittokavereita muutamin vierailijoin. The Baby Boy Varhama Blues Band, The Yodel Boys ja Miikka Kallio Band olivat paikalla, joskin soittajat osallistuivat sessioihin kappaleiden ehdoin enemmänkin yksilöinä kuin bändeinä. Lisäksi messissä olivat Olli Haavisto, Marle Mikkola, Panu Savolainen, the Oriville Horns ja the Vintage Keyboards -nimeä totteleva neljän kosketinsoittajan kokoonpano. Materiaali soitettiin vanhakantaisesti livenä, jolloin musiikin draivi ja svengi tallentui herkullisimmillaan. Baby Boylla on kykyä sovituksellisesti ja musiikillisesti hyödyntää erilaisten instrumenttien ominaisuuksia ja niiden taitajien vahvuuksia. Väheksymättä komppiryhmää tai levyn kovia kitaristeja mainitsen tässä steel-kitaran, vibrafonin, kosketinsoitinten ja torvisektion harkitun käytön. Laulullista vaihtelua kokonaisuuteen tuovat mukavasti Varhaman duetot Marle Mikkolan ja Marko Haaviston kanssa. Work And Love, Love And Work on monipuolinen, sähköinen rytmimusiikkialbumi, jonka kaikki raidat puoltavat paikkaansa. Ilman kotiseuturakkautta ja Lahti-lisää uskon ja väitän, että kysessä on vuoden 2013 kovimpia kotimaisia roots-julkaisuja.

1992

BABY BOY VARHAMA & THE JINX

–yhtyeelle uskalsin povata loistavaa tulevaisuutta. Bändin koostumus oli yhdistelmä vuosien mukanaan tuomaa syvyyttä, bluessoittokokemusta sekä nuorempien soittajien näkemystä oikeasta countrybluesbändistä! Homma toimi käytännössä erinomaisesti! Kokoonpanohan oli Pentti Varhama, Ismo Haavisto, Jarmo ”Jarski” Poutiainen ja Matias Partanen.

Keikoilla ryhmä oli takuuvarma viihdyttäjä, joka kelpasi bluesfanaatikkojen lisäksi meille perusihmisille. Vuosien kuluessa nelikko hitsautui yhteen ja paransi juoksuaan. Bändin keikkademo jätti meikäläisen aikoinaan todella nälkäiseksi ja markkinoille tupsahti ilokseni lokakuussa 2010 pitkäsoitto "A Long Time Comin' ". Odotukseni oli palkittu! Albumi on helkutin kovatasoinen ellei jopa täydellinen, siitä on vaikea löytää heikkouksia. Materiaali on klassista countrybluesia - Robert Johnsonia, Charley Pattonia, Sleepy John Estesia ja Lightning Hopkinsia (joitakin biisintekijöitä mainitakseni) - mutta kappaleiden käsittelytapa on sopivan omintakeinen eikä biisit ole niitä kalutuimpia. Täytyy laittaa eritysmaininta perinnekappaleesta "Tom Devil", joka oli jo demolla mukana ja on tässä nyt hiukan jatkojalostettuna. Kappaleen laulusta vastaavat yhdessä Varhama, Haavisto, Poutiainen ja säestys on jätetty yksin rumpali Partasen kontolle. Todellinen killeri!

Levyllä the Jinxin päälaulusolistihan on Varhama, mutta kyllä Haaviston Ismollekin jää tilaa laulaa niin soolona kuten myös yhdessä Baby Boyn kanssa. Turpavärkkiensä lisäksi he operoivat vakuuttavasti kitaroillaan sekä Haaviston harputtelua on kosolti messissä. Poutiaisen Jarski hoitaa tonttinsa mallikkaasti... kuten aina. Partasen Matias on osoittautunut todelliseksi helmeksi - erittäin tyylitajuiseksi lyömäsoittajaksi, jonka rummut ovat vieläpä tallennettu poikkeuksellisen maukkaasti. Rumpusoundit ovat luonnolliset ja selkeät; muutenkin koko bändin soittamisesta välittyy mainio ja lämmin fiilis. Näköjään tuottajan roolissakin Varhama on melkoinen ässä! Meikäläiselle levyn kansikin on mieluinen, Tanhuan Juhan kuvaama Poutiaisen pelloilta (Sivumennen sanoen olen vuosien varrella perin kyllästynyt ns. perinteisiin blueslevykuviin.). The Jinx koukutti, mutta, mutta: Levyn ilmestyminen ei tuonutkaan lisää keikkoja, vaan päinvastoin keikat alkoivat hiipua. Loppuvuodesta 2012 tilanteeseen tympääntynyt Baby Boy päätti pistää The Jinxin pillit pussiin. Todella valitettavaa, sillä bändillä oli laaja ohjelmisto josta olisi riitänyt materiaalia vaikka toiseen levyyn.

The Yodel Boys

Baby Boy Varhaman seuraava bändiviritelmä sai alkunsa vuonna 2006 kulmakunnan koulun pelastamiseksi tehdystä keikasta. Sitä varten kerättiin "kulman kundit", joihin kuuluu Poutahaukat-yhtyeestä ja Aki Kaurismäki -yhteyksistä tuttu laulaja ja basisti Marko "Ismonveli" Haavisto. Pena ja Marko ovat naapureita, joita yhdistää rakkaus Hank Williamsin musiikkiin ja vanhaan rock and rolliin. Henkilö- ja musiikkikemiat loksahtivat taas kohdalleen ja bändi sekoitti akustis-sähköistä kantri, blues ja rock 'n' roll -soppaansa neljän vuoden ajan toisena kitaristinaan Tommi Lievemaa ja rumpalinaan Lari Hermanni Lius.

Baby Boy Varhama & The KC Crew

Jazzbluesin pihisevä henki pullahti ulos pullosta vuonna 2010, kun Baby Boy ja pasunisti Petri Juutilainen juonivat kasaan uuden kahdeksanmiehisen bändin The KC Crew. Penalle tämä merkitsi paluuta Blue Dragin ja Lahti Big Bandin musiikilliseen maailmaan: jazzia ja bluesia niinkuin sitä aikanaan tehtiin Kansas Cityssä. Musiikki ei kuitenkaan ollut mitään museokamaa, vaan harkitusti laadittuun ohjelmistoon oli räätälöity uudet sovitukset tätä bändiä varten. Ja Pena oli bändistä syystä ylpeä: Baby Boy (voc), Petri Juutilainen (trb, arr), Risto Salmi (ts, ss, cl), Erno Tiittanen (tr), Matti Hussi (p), Timo Seppänen (g), Petri Mäkiharju (b) ja Esko Vuorinen (d). Swing'em Blues! Mutta lyhyeksi jäi KC-miehistön lento: muutama festarikeikka, mm. Imatra Big Band Festivaaleilla ja Lahden Jazztorilla ja jälkimmäisestä tehty kuvatallenne.

Baby Boy Varhama & The Little Easy/The Big Easy

Vuonna 2010 Pena löi musiikilliset hynttyyt yhteen myös pianisti Aarno Paakkarin kanssa New Orleans -henkisen musiikin merkeissä. Kaksikko laajentui neliköksi kun mukaan tulivat uusi tuttavuus, tuubisti Aleksi Saraskari ja Varhaman luottorumpali Lari Hermanni Lius. The Little Easy oli syntynyt. Pianistiksi vaihtui sittemmin Matti Hussi. Hyvää tuulta hönkivä ohjelmisto sisältää perinnebluesia ja varhaisjazzia höystettynä muutamalla myöhempien aikojen Amerikan iskelmällä. Jos torvet (Martti Peippo, klarinetti, Erno Tiittanen, trumpetti ja Mikko Mustonen, pasuuna) lähtevät mukaan, on bändi The Big Easy. Se puhkuu menemään samaa ohjelmistoa seitsemän miehen voimin.

Baby Boy Varhama & The Okie Boys

Syksyllä 2013 Baby Boy halusi soittaa taas vähän enemmän kitaraa ja kutsui kokoon joukon muusikoita treenaamaan uudenlaista ohjelmistoa, jossa liikuttaisiin bluesin, jazzin ja kantrin rajapinnoilla. Tämä porukka (Tommi Lievemaa: kitara, mandoliini, laulu, Antti Akkanen: kontrabasso ja Lari Hermanni Lius: rummut) sai sittemmin nimen The Okie Boys. Homma toimi sen verran hyvin, että Pena ryhtyi puuhaamaan ohjelmistoa levylle. Mukaan pyydettiin joukko oman instrumenttinsa taitajia tuomaan lisäväriä sovituksiin. Äänitykset tehtiin Orimattilassa kesäkuussa 2016 ja albumi oli valmis julkaistavaksi syyskuussa.

Levyn käynnistää sen nimikkobiisi, Hank Williamsin The Blues Come Around. Se on alkujaan julkaistu vuonna 1948 I'm A Long Gone Daddy -biisin b-puolena. The Okie Boysien luenta, kuten kaikki muutkin levylle päätyneet tulkinnat, eroaa reilusti alkuperäisestä. Tässä kiteytyy koko albumin kolminaatio: country, blues ja jazz. Paul Siebelin tekemä kakkosbiisi Louise on yksi suosikkejani. Matti Hussin soittama urkuharmooni värittää tätä kaihoisaa ja surullista tarinaa. Varhaman toteutus perinteisestä deltabluesista Touch Me Light Mama on poikkeuksellisen mielenkiintoinen: bluesin ja intialaisen musiikin fuusiota tukee nuori Jonas Metsäkylä sitarillaan. Nick Gravenitesin alunperin Janis Joplinille säveltämä kappale Buried Alive In The Blues saa Penalta ja pojilta arvoisensa toteutuksen. Komppiryhmää täydentävät Kimmo Parviainen Hammondillaan ja Olli Haavisto lap steelillään. Upea taltiointi! Näistä blues/rock-tunnelmista siirrytään seuraavassa biisissä Meksiko-tunnelmiin. Penan ja Katja Turusen tyylikkäästi espanjaksi laulama bolero saa tukea Mirva Minkkisen kanteleen ja Tommi Lievemaan mandoliinin vuoropuhelusta. Martti Peipon jatsikas klarinetti sävyttää nopeatempoista Deep Elem Bluesia, jossa kuullaan myös Lari Hermanni Liuksen tyylinmukainen rumpusoolo. Lonnie Johnsonin ja Eddie Langin aikanaan duettona levyttämä kitarainstrumentaali Blue Room Blues antaa tilaa myös basisti Antti Akkasen hillityn rennolle soololle. Bluesmies Furry Lewis innoitti kauan sitten bluesmies Baby Boyta treenaamaan kappaletta Casey Jones. The Okie Boys -versio kulkee kuitenkin viulisti Antti Heermanin ryydittämänä kantri/rock-hengessä. Levyn päättää pelkistetty, vahvasti emotionaalinen tulkinta spirituaalista A City Called Heaven: vain laulu ja kantele.

Monta rautaa tulessa!

Eläkeläinen Pentti Varhama näyttää pitävän elämäntilanteesta, jossa ei synny turhaa tyhjäkäyntiä. Bluesmuusikko Baby Boy Varhama tuntuu haluavan, että soittaminen on mahdollisimman mielekästä ja eritoten haasteellista urautumista vältellen. The Little Easy/The Big Easy ja yhteistyö Atte Härkösen ja Jarski Poutiaisen kanssa ovat tällä hetkellä hänen elämänsä henkireikiä! Näiden lisäksi vielä kiinnostavat, lyhytaikaiset projektit ja bändivierailut.

Penan saattaa silloin tällöin pongata jostakin paikallisesta klubista, baarista tai kamarimusiikkikonsertista, jos illan akti on hänestä musiikillisesti kiinnostava ja eikä ole muita menoja. Miehellä riittää mielenkiintoa myös seurailla, mitä musiikkirintamalla; eritoten bluesgenressä tapahtuu. Baby Boy Varhama on minusta bluesmies henkeen ja vereen, mutta ilman älytöntä puritanismia! Vaatimaton ja leppoisa mies, jolla on ilokseni kunnianhimoisia suunnitelmia myös tulevaisuuden varalle sekä taitoa ja näkemystä toteuttaa niitä.

Hara Järvinen

(kirjoittaja on lahtelainen postimies; musiikin suurkuluttaja, joka vapaa-aikanaan toimii Lahden Rytmin Ystävät ry. –nimisessä musiikkiyhdistyksessä. Hän on Lahti Blues & Roots –tapahtuman puuhamiehiä. Haralla on lisäksi outo viehtymys selvitellä päijät-hämäläistä bändihistoriaa. P.V.)

Takaisin ylös